Translate

Tunnisteet

perjantai 22. syyskuuta 2017

VIIMEISIN KALAREISSU

Ennen auringonlaskua silakkaverkot vesille. Toiveena on parempi kalansaalis kuin edelliseltä muikunpyyntireissulta, jolloin saalis oli kokonaista neljä muikkua.


Joutsenpoikueen yksilöt eivät vieläkään ole kasvaneet täysikokoisiksi joutseniksi
Hyvältä näyttää
Tämänkertaisesta saaliista riittää sukulaisille ja ystävillekin

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

MEITÄ ON NELJÄ POLVEA

 Janitan ja Miikkan pieni, vielä nimetön tytär vanhempiensa, Julia-mummonsa ja meidän isoisovanhempiensa kanssa.
Pojanpojan Epun joukkue on pärjännyt. Mummon on niin ylpeä. Kuva on Kristiina-äidin ottama.   
Viimeiset ilon pisarat miekkaliljoista
Vanha kiviaitamme on kauniisti sammaloitunut  
Hanhien syysmuutto alkoi tänään 
 Toiveeni toteutuvat
Heillä on syksyn aikana syntymäpäivät. Minua ja miestäni on siunattu isolla perheellä.  Tämä on osa kauppalapusta ja samalla mummon muistitesti. Ainakin yksi virhe lapussa on. Yhden lapsen iän muistin väärin. Jesse 1-v,  ja Niko ovat lapun alaosassa, joka ei näy kuvassa. Lähiaikoina syntyy vielä yksi pieni ihminen.

tiistai 19. syyskuuta 2017

UUTINEN?


               UUTISOINNISTA
        Ihmisten eriarvoisuus näkyy myös siinä, miten onnettomuuksista, selkkauksista ja luonnonmullistuksista uutisoidaan. 
           Mielestäni liian vähälle huomiolle on jäänyt Myamarin hyökkäykset rohingya-muslimeja vastaan, heidän pakonsa Bangladeshiin ja ala-arvoisesta pakolaisleiristä Cox Bazarissa. Cox Bazariin iski voimakas trooppinen sykloni tämän vuoden toukokuun 30 päivä.  Yli 17 000 pakolaisleirin rakennusta tuhoutui ja yli 35 000 vaurioitui enemmän tai vähemmän. 
           Nyt pakolaisleiriä piiskaavat monsuunisateet. Aukeat paikat ovat muuttuneet liejuksi. Eri järjestöjen lisäksi yksityiset bangladeshilaiset auttavat rohingya. He ovat keränneet keskuudestaan riisiä, josta keittävät riisipataa. Nälkäiset pakolaiset piirittävät ruuan jakajia. Syntyy monta pientä kaaosta. Lahjoitetut vaatteet tallautuvat nälkäisten jaloissa liejuun. Ne eivät kiinnosta ketään. 
         Ehkä minua koskettaa tämä katastrofi erityisen syvältä siksi, että olin tilaisuudessa matkustaa Bangladeshissa vuosien 2014 ja 2015 vaihteessa. Tapasimme kaikkialla köyhiä, uteliaita, enimmäkseen ystävällisiä ihmisiä. Tutustuin tuolloin myös Cox Bazariin. Bangladeshilaisiin, jos kehen sopii sanonta: "Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan." Jos haluat vilkaista Bangladeshin matkaamme, se löytyy  täältä: www.rohkea-kirja.fi / Lisää / Bangladeshin matka. 
Tärkeä uutinen?
Meilläkin sataa. Viljan puinti on monin paikoin myöhässä. Meidän kylällä osa viljasta on jo puitu, osalla puinti on viivästynyt. Kosteat kelit lisäävät homesienten kasvua. Loppu viljasta saattaa jäädä puimatta.  Tuskin silti meillä kukaan näkee nälkää.

maanantai 18. syyskuuta 2017

MELKEIN MAALISSA

        Joka syksy tavoitteeni on lähes pakkomielteisesti täyttää uuden sadon tuotteilla, viimeistään keväällä tyhjentyneet ja pestyt pakastimet.  Vuodet ovat erilaisia ja niin eri vuosien sadotkin.  Yhtenä vuonna tulee jotain kasvista, marjaa tai hedelmää runsaasti ja toista vähän. Toisena kesänä taas jostain muusta tulee runsas sato. Kuitenkin syksyllä kaikki huushollin pakastimet pursuvat. Vielä on vähän tilaa jäljellä yhdessä marjoille varatussa, sekä toisessa kalalle ja sienille varatussa arkussa. Silti muutamana aamuna olen vain kävellyt koirien kanssa metsässä, ilman marja- ja sieniastioita. Hyvää alkanutta viikkoa ystävät.



lauantai 16. syyskuuta 2017

PERKULEEN NILVIÄISET


          Onko teillä lehtokotiloita? Meillä niitä on riesaksi asti. Jos jotain inhoan, niin niitä. Viimekesän sateet vaikuttivat tämän kesän lehtokotiloiden määrään. Kun tämäkin on ollut viileä ja sateinen, eivät nämä kutsumattomat vieraat luultavasti vähene ensi kesänäkään.
          Meillä kotiloiden runsaaseen määrään vaikuttanee naapurissa olevat asumattomat ja hoitamattomat alueet. Tänäänkin keräsin pihalta noita kaiken syöviä nilviäisiä toista sataa. Vielä neljä vuotta sitten en löytänyt meidän pihasta ainoatakaan lehtokotiloa, vaikka kuulin niitä olevan meidänkin kylässä.  
      Harakat yrittävät syödä kotiloita, mutta eivät oikein saa osaa niistä. Isäntä on levittänyt pihalle luonnonmukaista Ferramol-etanasyöttiä, jonka tehoaine on rautafosfaatti. Huonolla menestyksellä, koska heti naapurissa on kotilohautomo. Turhauttaa. Pitäisikö alkaa itse syödä näitä tuholaisia, kuten espanjalaiset tekevät. Heidän kotilonsa on hieman vaaleampi kuin meidän. (kuvissa)

Kuusamassa on marjat ja uudet kukat samanaikaisesti. 

Oppia ikä kaikki. Tänään sain tietää Sylviltä Elämää Luonnossa blogista tämän pihamme kukkijan nimen olevan Konnanyrtti. 
Kesän viimeinen perhonen?
Kotiloita löytyy jopa luumupuista . AGHR ....... 🐌!

Onneksi muistaa välillä sataa, niin ei luettavien kirjojen pino kasva kohtuuttomasti. Hyvää viikonloppua kaikille.

torstai 14. syyskuuta 2017

TUOPIN JÄLJET - ALKOHOLIN KÄYTÖN YLISTYS?


         Kuvassa tyttären perheen Benjamin (Benkku) kanssani puolukassa. 

         Juomalauluna(kin) tunnettu Tuopin jäljet alkaa sanoilla:

"Moneen tuoppiin  jo kourani tarttua sai 
tämän kirjavan kulkuni tiellä.
Moni tuoppini tyhjeni hauskasti kai,
Tai se katkera ollut on niellä!
Joka tuopista jälkiä pöytään jää
ja ne monetkin muistoa säilyttää. 
Itse tuoppini jäljet mä tunnen."
           Minulle Tuopin Jäljet on hevonen, jonka isäpuoleni sisar Lullan Helo osti laulun sanoituksesta saamillaan teostorahoilla. Helsinkiläisenä hänellä ei ollut paikkaa hevoselle, joten hän toi sen hoidettavaksi meille maalaisille. Hepalla oli joku hienokin nimi, joka sai väistyä Tuopin Jälkien tieltä. 
            Rakastuin välittömästi heppaan. Isäpuoleni hankki minulle satulan armeijan ylijäämävarastosta ja sain aloittaa ratsastamisen, jota olin Australiassa asuessamme saanut kokeilla. Voin sanoa Tuopin Jälkien olleen paras ystäväni niihin aikoihin. Sen ansiosta passiivinen liikkuja muuttui aktiiviseksi ratsastajaksi. 
           Olin onneni kukkuloilla. Hoilotin variksen äänelläni Tuopin jälkiä hevosen selässä. Isäpuoleni paheksui syvästi mokomaa rallia, joka hänen mielestään ihannoi kännäämistä. Minusta sanoissa oli syvällisempi sanoma.
            Yhtään en ihmettele, että nykyajan tytöissä on niin paljon heppatyttöjä. Kuvien hevoset eivät liity mitenkään Tuopin Jälkiin.





tiistai 12. syyskuuta 2017

NOLOT JUTUT

En tiedä käykö muille niin, että omat tekeleet tuntuvat jotenkin hävettäviltä. Minulle tulee aika ajoin kausia, jolloin haluan luoda jotain.  Saan inspiksen ja toteutan sen heti sen enempää miettimättä. Kyllästyn pian tekeleisiini ja hävitän ne.
Tykkäsin pari - kolme kesää tästä krassialtaan maalauksesta. Talvisin se nolotti minua räikeydellään.
Kun isäntä rakensi mummonmökkiä, minä maalasin mm. kukka-altaan ja mökin valmistuessa makuuhuoneen sisäseinät.
Talon ikkunoihin sijoitin kuvat lapsista perheineen.
Pian kyllästyin tähänkin. Nyt makkarin seinät ovat neutraalit.