Translate

Tunnisteet

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

KUN EI OLE MITÄÄN

           Aamulenkillä pidän toisinaan mukanani pientä halpaa Canonin kameraa, jolla osaan kuvata paremmin kuin kännykällä. Kun kamera on mukana, ei yleensä ole mitään kuvattavaa. Ei tänäänkään 

  paitsi joki,  johon sateet ovat huuhtoneet pelloilta savea,  joen ylle kaartuva naavainen puu,
lahonnut halkopino,
jäätynyt kuralätäkkö,
poimulehti
ja ohdake.
☀️
"Niin ne vuodet kuluu", tuumi Jami, kun tänään kahdeksan täytti.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille ☀️

perjantai 17. marraskuuta 2017

TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA osa 2


Aamulenkillä teerien tanssi viritti mielen teatteri-illan odotukseen.

    Kuten aikaisemmin kerroin kävin katsomassa Lahden kaupunginteatterin Täällä Pohjantähden alla näytelmän ykkösosan. Tänään oli vuorossa tämän huikean esityksen toinen osa. Enkä pettynyt. Yleisö oli samaa mieltä kanssani. Aplodeista ei ollut tulla loppua.
Illan esiintyjät ansaitsivat ruusunsa. Ruusujen kera haluan myös toivottaa kaikille  leppoisaa viikonloppua.

torstai 16. marraskuuta 2017

VAROKAA HEIKKOJA JÄITÄ

Aikaisin aamulla rannassa on ohut jää. Kauempana vesi liplattaa sulana.

Jää ei taatusti kestä jalankulkijaa. Veneen alla se murtuu helposti.




keskiviikko 15. marraskuuta 2017

VALVOTTU YÖ

         Suuri ilokin voi viedä yöunet. Minulle kävi viime yönä niin. Kun valvoin, huomasin myös käden jomotuksen.  Illalla alkoi olkavarren särky. Ei mitään vakavaa, sain vain päivällä flunssapiikin. Jos en olisi valvonut muuten, se tuskin olisi yöunia viennyt.
      Uni karisi myöhään illalla lukemani sähköpostin vuoksi. Se oli rakkaalta ihmiseltä, jonka luulin jo iäksi kadonneen elämästäni. Viesti ilahdutti siksikin, ettei ole mennyt päivääkään, etten olisi ajatellut tätä henkilöä.



Viime yönä satoi jälleen hieman lunta. Hassua, että poikatyrni on lehdessä ja tyttötyrni täysin paljas.

maanantai 13. marraskuuta 2017

AJAN KULUMISTA ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ

Pernajassa, 50 kilometriä meiltä etelään, on vielä lehtiä puissa.
Isla, tyttären pojantytär 
Iso mies ja pieni lapsi saavat minut aina herkälle mielelle
Islan isä Miikka oli itsekin vasta mummon pikkuinen. Käsittämätöntä, kuinka aika rientää.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

VUODEN MIES JA ISÄ kuudes ja VIIMEINEN OSA 

Onnea kaikille isille isänpäivänä

       Kuten tämän sarjan ensimmäisessä postauksessa kerroin, tämä yhden naisen raati on valinnut Vuoden 2017 Miehen ja Isän. Yllätys, yllätys, hän on sama Erkki, jonka olen valinnut joka vuosi. Perusteet valinnalleni löytyvät edellisistä postauksista. Tahdon onnitella häntä viime kesän kukkasten kera. Erkki ei luvannut minulle ruusutarhaa, mutta kukkatarhan sain.

Kiitos Erkki ♥️
Hyvää isänpäivää ♥️


Toivon sinulle kissanpäiviä alla olevan "Meidän laulumme" sanoin🌹




lauantai 11. marraskuuta 2017

VUODEN MIES JA ISÄ osa 5

    Jatkoa....  
    
      Tästä postaussarjasta tulikin  Erkin rakennusprojektien esittely.  Varmaan siksikin, että Erkki on rakentanut tai rempannut perheelleen monta kotia. 
      2000-lluvun alussa naapurin perikunta kysyi haluammeko ostaa heiltä tämän talon. Hinta oli edullinen. Rajanaapurin tontti oli helppo yhdistää omaamme. Kaupat tehtiin. Erkki ja vävy saivat laajennettavaa ja remontoitavaa.


Lukioikäinen poikamme halusi muuttaa taloon kesken remontin, koska "siellä saa lukea rauhassa". Epäilen tulevan vaimon kanssa seurustelun olleen todellinen syy.




       Kun tämä talo aikanaan valmistui, muutimme Erkin kanssa isosta talosta tähän. Iso talo jäi nuorten käyttöön. Myöhemmin tässä on asunut poika perheineen ja nyt se on tyttären perheen koti.
        Erkin projektit eivät tähän päättyneet. Hän rakensi meille   vanhuksille eläkeiän asunnoksi mökin, jossa nyt asumme. (alla) Kuva otettu  yllä olevan talon katolta.
 Jatkuu .........

perjantai 10. marraskuuta 2017

VUODEN MIES JA ISÄ osa 4


Aamusumu
         

Jatkoa kolmelle edelliselle postaukselle (Tämä postaussarja on kunnianosoitus miehelleni Erkille)


     Erkki oli vain 22-vuotias, kun hän aloitti rakentamaan meille  omaa kotia. Moni epäili ihan ääneensä, ettei siitä mitään tule. "Työ tekijäänsä neuvoo", sanoo vanha sananlasku. Pääsimme muuttamaan uuteen kotiin yli 40 vuotta sitten. Se oli helmikuu 1977. Silloiseen tapaan talo oli monta vuotta matala lättänä.
     

Tässä postauksessa olemme jo vuosissa 1990 - 2000.

Isommat lapset kaipasivat omaa rauhaa näiltä rasavilleiltä
       Tilan tarve lisääntyi, kun nuoret aikuistuvat lapset kaipasivat omaa rauhaa pienemmiltä. Mies rakensi ensin kilometrin päähän pienen omakotitalon itsenäistyvälle tyttärelle. Sitten seuraaville itsenäistyville  nuorille - talomme katolle - tilavan saunallisen kolmion. 
       Tuota ensimmäisen kerroksen tiiltä ei enää saanut mistään, joten toinen kerros sai puuvuorauksen. Tässä vaiheessa meidän pytinki oli aika hupaisan näköinen. Joku naapuri arveli, ettei sellaiselle ole saanut edes rakennuslupaa. Voin vakuuttaa, että kaikille kotimme muutostöille on ollut luvat.
         1995 Erkki jäi perhehoitajaksi oltuaan putkiasentajana 25 vuotta. Ammattitauti, asbestioosi, vaikutti osaltaan asiaan. Moni ihmetteli, miten hän saa aikansa kulumaan, "kun on VAAN kotona". Pienten lasten hoitamista ei pidetty miehen työnä. 
          Viiden vuoden kuluttua oli taas aika laajentaa. Tällä kertaa vuorossa oli talon toiseen päähän lisäkerros, jonne tuli neljän huoneen ja keittiön saunallinen asunto tyttären perheelle. Tässä vaiheessa vävy ja tytär olivat Erkin ja minun apuna. Onneksi, sillä minulta oli löytynyt munuaissyöpä joulun ja uudenvuoden välissä. Minut leikattiin 17.1. Jotenkin Erkki - taas kerran - löysi aikaa lapsille, kodinhoitoon, minulle, rakentamiseen.

       Kuten joka kesä, lähdimme kesken rakentamisen nuorempien lasten kanssa lomamatkalle. Tällä kertaa Legolandiin. Kun ei ollut varaa lentää, ajoimme perheen kahdella autolla Ruotsin kautta Tanskaan. Tanskassa tapasimme  puoliksi tanskalaisen lainalapsemme ihanan suvun, joka otti perheemme avosylin vastaan. Tämä reissu oli minulle aika rankka pahoinvoinnin vuoksi. Mies jaksoi pitää huolta lapsista silloin, kun minä lepäsin. Mutta kahta autoa hänkään ei pystynyt yhtäaikaa ajamaan. Palasimme Saksan kautta Finnjetiltä Suomeen. Oli kieltämättä helpotus saada lapset reissun lopussa laivan seisovaan pöytään syömään.
       Erkki on ollut samoilla linjoilla kanssani siinä, että lasten pitää saada nähdä ja kokea muutakin kuin kotinurkat. Tingitään mieluummin jostain muusta. Olemme matkustaneet lasten kanssa  joka vuosi jonnekin. Joskus lähelle, toisinaan kauemmaksi. Nostan kaikille lapsillemme hattua, sillä he ovat olleet tosi helppoa matkaseuraa. Kiitoksen ansaitsevat myös vanhemmat lapsemme, jotka ovat pitäneet huolta kodista, kasveista ja lemmikeistä matkojemme ajan.
      Kotiin palattuamme arki ja rakentaminen jatkui.








Viimein kahden perheen kodit  tulivat valmiiksi. Erkki totesi: "Viekää minut hullujenhuoneelle, jos kuulette minun puhuvan vielä kolmannen kerroksen rakentamisesta." 

Mikäs Erkille sopisi paremmin kuin alla oleva laulu
            
 Jatkuu .....