Translate

Tunnisteet

torstai 31. elokuuta 2017

EI ENÄÄ LIIAN HIENO

              Koska meillä on ollut paljon lapsia aina 1970-luvulta lähtien, mies rakensi 1980-luvun alussa aidan tontin ympärille. Materiaalina hän käytti mm. tontilta purkamiensa rakennusten piipputiiliä. Aidasta tuli komea. Monet ihastelivat sitä ja kehuivat miestäni taitavaksi. Erään miehen kehu kuului näin: "Tuossa aidassa on vain yksi vika. Se on liian hieno putkimiehen pihaan."
Nyt aika on tehnyt tehtävänsä. Enää aita ei ole "liian hieno", vaan ränsistynyt ja kaipaisi korjaamista. Mutta minä tykkään siitä silti.



tiistai 29. elokuuta 2017

TÄMÄ KOLAHTI

         Mieleeni on jäänyt monta runon säettä, vaikka en tiedä mistä runosta ne ovat, saati kuka ne on kirjoittanut. Oikeastaan en lue runoja. Lahjaksi saamani ja ystäväni Leenan kirjoittamat runokirjat olen toki lukenut, mutta siihen se on jäänyt.
         Lapsuuden perheeni oli hyväntekeväisyyden kohteena. Asuimme tuohon aikaan Etelä-Australiassa Adelaidessa, pastori Zinnbauerin ja hänen Helga-vaimonsa kodin takapihalla aaltopellistä kyhätyssä hökkelissä. 

        Pastori järjesti seurapiirirouville hyväntekeväisyyslounaita, joilla hän keräsi varoja laajalle avustettaviensa joukolle. Usein kuljin hänen mukanaan esittämässä jotakin. Lauluääntä minulla ei ole, mutta silti lauloin suomalaisia lastenlauluja, kun pastori kuulutti minun esittävän suomalaisia luterilaisia virsiä.
        Sitten hienotunteinen pastori keksi, että voisin esittää runoja. Lainasin kirjastosta muutaman runokirjan. Yhdestä löytyi seuraava runo:


THE INCHCAPE ROCK





        10-vuotiaan ehdottomuudella ihastuin runon draamaan, rytmiin ja sen opettavaiseen tarinaan. "Ken toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankee." Päätin lisätä sen repertuaariini.  Koska runo oli pitkä jouduin opettelemaan sitä, ääneen lausuen, monena päivänä "pikkusiskoni" suureksi ärtymykseksi. Hänkin oppi runon siinä siivellä. Niinpä hän alkoi sivaltaa minua runon säkeillä aina, kun sai siihen tilaisuuden. 
      12-vuotiaana sairastin ensin märkäruven, jolloin hiukseni lähtivät, sitten infektio levisi koko kroppaan ja jouduin sairaalaan tiputukseen. Kun olin tukaton siskoni härnäsi minua runoa mukaellen:

"Kirsti, the monkey, she tore her hair, 
she curst herself in her despair;
and look, suddenly she had no hair
The waves rush in on every side 
and Kirsti is sinking beneath the tide."

       Silloin se osui ja sattui, kun oikeastikin tunsin olevani hukkkkumaisillani.

maanantai 28. elokuuta 2017

PIKKUINEN VAUVA TIETÄÄ SEN

Meistä tuli isoisoisä ja isoisoäiti viime yönä  kello 2.30,  kun "pikku-miniämme" Janita synnytti pienen tytön. Mietin tässä jo blogin nimen vaihtamista: Uusi nimi voisi olla; 
 YLPEÄN ISOMUMMON PÄIVITYKSET 


     "Pikkuinen vauva tietää sen,
mitä ei tiedä aikuinen.
       Silmiä vauvan ei mikään peitä.

       Vauva on nähnyt enkeleitä,

       suuressa Jumalan talossa 

      puhtaassa kirkkaassa valossa" (Anna-Mari Kaskinen)

❤️

         

Onnea tyttärenpojan perheelle ❣️

Onnea tyttärelle mummoksi tulon johdosta ❣️

Kaikille kaunista ja mukavaa viikkoa!

lauantai 26. elokuuta 2017

MALJA SUOMEN LUONNON PÄIVÄLLE




Auringonlasku Pernajassa. Mies on kuvannut sen kalareissulla
    Aamulenkillä metsässä löysimme muutaman mustatorvisienen ja tietenkin joka-aamuiset kantarellit. Kuvassa kanto, jossa kasvaa neljää eri lajia kääpää. Kotona odotti tyrnin kerääminen, josta en yhtään tykkää. Sade keskeytti poimimisen tämän tästä. Lounaaksi söimme uuni-säynävää ja kasvissosekeittoa. Jälkiruuaksi kahvia ja konjakkia, paitsi maljaksi Suomen luonnolle, niin antamaan motivaatiota tyrnin poimintaan. 




Käynnistimme viininlehtikääryleiden tuotantolaitosksen  pariksi tunniksi ja suljimme sen taas vuodeksi.

Liput liehuivat saloissa Suomen luonnon päivän kunniaksi. Kaikissa kansallispuistoissamme kuullaan kuorolaulua ja ranoilla palavat tulet.

perjantai 25. elokuuta 2017

SULASSA SOVUSSA

 Syreeni ja kanna.
Erkki ja Kirsti
Parsa ja syysleimu 
Piparjuuri ja syysleimu
Syyshortensia ja elämänlanka
 Samettikukka ja porkkana
Kultapallo ja aronia
Aitta ja lato
Elämänlanka ja kärkikolmio


Hääpäivänä

    Vaikka juhlimme jo joku aika sitten 44 hääpäiväämme yhdessä tyttärien ja vävyjen 17-vuotis hääpäivän kanssa, oikea hääpäivämme on tänään. Sen kunniaksi Birgit Ahokkaan runo:

Oisko kukaan voinut povata
meille näin hyvää, pitkää liittoa,
kun nuorna sormukset ostettiin
ja yhdessä asumaan muutettiin.
On yhteinen aika vinhasti vierinyt, 
meille lapsenlapsiakin syntynyt.
Noista vuosista voi olla kiitollinen,
Harmaista päivistä, kivikoistakin sen.
Tästä meidän on hyvä taivalta jatkaa,
yhdessä kulkea arkista matkaa.

Onneksi olkoon Erkki 💑

Hyvää viikonloppua kaikille!


torstai 24. elokuuta 2017

HEIKKO SATOVUOSI

       Olen hehkuttanut kaikille, kuinka helppoja ja takuuvarmoja kesä- ja spagettikurpitsat ovat viljellä. Muina kesinä näin on ollutkin. Tänä sateisena ja kylmänä suvena pörriäiset ovat olleet vähissä. Vaikka mies ja minä olemme toimineet ahkerina keinohedelmöittäjinä (olemme siirtäneet pullasudilla siitepölyä kurpitsan kukasta toiseen), sato jää runsaasti alle keskitason, ellei vielä tule lämmin syyskuu. Muutama kurpitsa sentään on tullut.

Kurkku lykkää pelkkää lehteä
Jos tarkkaan katsoo on siinä pari kukkaakin
Pensaspapuja on runsaasti, mutta ne eivät jaksa kasvaa suuriksi
Normaalina kesänä sekä papuja, että kurkkuja tulee samasta alasta sangollinen joka toinen päivä. Tänä vuonna vain nämä.

tiistai 22. elokuuta 2017

sunnuntai 20. elokuuta 2017

KOTIPIHA HEHKUU KELTAISENA

Nauhukset ovat perhosten suosikki


On pihassa sentään vähän muutakin väriä kuin keltaista. Tässä kirjavat Gladioloukset
Ruusupapu
Varsinainen sekamelska syysleimua, kehäkukkaa ym.
Oppineiden kukka

Pojan perheen Velmu on meillä hoidossa. Pieni tahtoo syliin
Hani auttaa marjanpoiminnassa